Linja-autonkuljettajan työ on itsenäistä ja vaihtelevaa. Myös into ajaa isoa autoa sai työttömän maisterin Mikko Tikkasen kouluttautumaan kuljettajaksi. Nyt hän ajaa Helsingin ja Porvoon väliä ylpeänä ammatistaan.

Maalaismaisemat vilahtavat silmissä, kun Mikko Tikkanen, 30, ohjaa linja-autoa Helsingistä kohti Porvoota.

– Tuolla oikealla on Sipoonranta. Katso kohta vasemmalle, siellä on Östersundomin kartano, Mikko esittelee maisemia.

Torstaiaamun vuoro on yllättävän vilkas, yleensä kyytiin ei nouse näin paljon ihmisiä. Mikon mieltä se tuntuu kuitenkin vain nostattavan. Aurinkokin paistaa.

Mikko on ajanut työkseen linja-autoa vuoden verran. Hän nauttii siitä, ettei töitä tarvitse miettiä päivän jälkeen kotona. Hänelle linja-autonkuljettajan itsenäinen ja usein yksinäinenkin työ sopii.

– Mieluummin niin, että tauolla juttelee mielellään työkavereiden kanssa kuin että tauolla menisi heitä karkuun, jotta saisi olla hetken yksin, Mikko naurahtaa.

Isän jalanjäljillä

Parikymppisenä Mikko Tikkasen tulevaisuuden suunnitelmat olivat hyvin erilaiset. Hän pääsi opiskelemaan valtiotieteitä Tampereen yliopistoon ja valmistui maisteriksi (VTM) vuonna 2007. Hän teki hetken aikaa tutkijan töitä kotoa käsin, mutta työ oli liian stressaavaa. Seuraavat puoli vuotta hän oli työttömänä.

Kotona Mikolla oli aikaa puntaroi toimeentuloa ja lopulta hän päätti opiskella uuden ammatin.

– Isä ajoi rekkaa työkseen ja pisimmät hetket hänen kanssaan vietin juuri rekan kyydissä. Siksi tämä ala on lähellä sydäntä. En kuitenkin halunnut ajaa rekkaa, linja-autot tuntuivat enemmän omalta, Mikko kertoo.

Puolitoista kuukautta päätöksen jälkeen Mikko aloitti linja-autonkuljettajan kurssin Vantaalla.

Pitkiin työpäiviin tottuu

Linja-autonkuljettajan työpäivien pituus voi vaihdella. Välillä voi olla lyhyempiä työpäiviä ja välillä pidempiä, joita kompensoidaan pidemmillä vapailla. Mikko tottui työrytmiin nopeasti.

Enemmän opettelemista vaati erilaisten lippujen myyminen ja pysäkkien opetteleminen.

– Aikatauluissa ei ole paljon ylimääräistä. Alussa aikaa kului rahastuskoneen käyttöön, kun ei vielä muistanut kaikki toimintoja ulkoa. Se oli välillä stressaavaa, Mikko kertoo.

Ison ajoneuvon ajamiseen Mikko harjaantui koulutukseen kuuluvan työharjoittelun aikana. Ratin taakse istuminen ei kuitenkaan pelottanut.

– Linja-auto on loppujen lopuksi aika yksinkertainen ajoneuvo. Kun työn oppi, huomasin olevani ylpeä ammatistani, Mikko hymyilee.

Kielitaidosta on hyötyä

Nuorena Mikko oli ajatellut mustavakoisesti, että vain lukiosta ja yliopistosta pääsee töihin, joista saa kunnon palkkaa. Hänellä ei silloin käynyt mielessäkäänopiskella niin sanotusti oikeaan ammattiin.

– Todellisuudessahan tässä työssä tienaa hyvin. Osa kanssani samaan aikaan valmistuneista maistereista kilpailee edelleen samoista pätkätöistä. Minä olen uuden työn jälkeen voinut hankkia oman asunnon ja auton, Mikko kuvaa.

Joku matkustajista painaa stop-merkkiä ja Mikko pysäyttää linja-auton pysäkille. Kyydistä nousevat matkustajat kiittävät kuljettajaa. Linja-autonkuljettajan työssä pitää tulla ihmisten kanssa toimeen, mutta Mikon mielestä ujokin pärjää työssä.

– Pääsen käyttämään työssä myös kielitaitoani, koska erityisesti kesällä kyyditsen turisteja melkein päivittäin.